Perustettu 14.12.1960
Oli joulukuun 14.päivä 1960, kun Raahen Työväentalolle oli kokoontunut
yhdeksän päättäväistä sähköasentajaa perustamaan alueelle omaa osastoa.
Tähän oli varmaankin antanut yhden kimmokkeen näkyvissä oleva Raahen tuleva kehitys. Olihan jo
tiedossa, että Saloisten entisen sataman ja markkinapaikan lähistölle tullaan rakentamaan
rautatehdas.
Näin alkaa osaston 20-vuotisjuhlaa varten tehty historiikki 1980. Otteita historiikista vähän joka vuodelta.
14.12.1960
Tässä perustavassa kokouksessa toimi puheenjohtajana Arvo Pyhälä
ja sihteerinä Kullervo Niva.
Kokouksessa kuultiin SSTL:n edustajan Antero Kiviharjun selostus viisi vuotta aikaisemmin
perustetun liiton toiminnasta ja niistä tarpeista, jotka johtivat oman liiton
syntymiseen.
Selostuksen pohjalta virisi vilkas keskustelu, jonka tuloksena päätettiin perustaa
Raahen sähkötyöntekijöille oma osasto.
Osastolle hyväksyttiin nimi Raahen Sähkömiehet r.y.
Osaston puheenjohtajaksi valittiin Kullervo Niva.
Toimikuntaan tulivat seuraavat jäsenet: Otto Pietilä, Pentti Nikola,
Arvo Pyhälä ja Olli Hannula.
Varalle toimikuntaan valittiin
Seppo Laukka, Seppo Siponen, Seppo Laurila ja Pentti Härkönen.
Välittömästi kokouksen jälkeen kokoontui toimikunta valitsemaan keskuudestaan
osastolle toimihenkilöt.
Varapuheenjohtajaksi valittiin Arvo Pyhälä, sihteeriksi Otto Pietilä ja
rahastonhoitajaksi Pentti Nikola.
Näiden henkilöiden johtamana lähdettiin luotsaamaan Raahen Sähkömiehet r.y:n tulevaa
toimintaa kohti niitä päämääriä, jotka kangastelivat jäsenistön mielissä vielä
utuisina haaveina.
1961
Kesäkuussa pidettiin ensimmäinen vaalikokouskin.
Kysymys oli SSTL:n liittymisestä joko SAJ:n, SAK:n tai pysymisestä kokonaan näiden
järjestöjen ulkopuolella.
Vaalikokouksen tuloksena jäsenistä seitsemän kannatti liittymistä SAJ:n, neljä kannatti
SAK:n ja yksi kannatti pysymistä kokonaan näiden järjestöjen ulkopuolella.
Opintotoimintakin saatiin vireille Arvo Pyhälän toimiessa opintojen puuhamiehenä.
Opiskelun aiheina eivät tuohon aikaan olleet vielä niinkään ay-toimintaan liittyvät
aineet vaan tärkeämmäksi koettiin ammattia koskevat opintoaineet.
Tuohon aikaanhan suurin osa ei ollut saanut ammatillista koulutusta, vaan tiedot oli hankittu käytännön
työelämässä. Niinpä sähköalan teoreettinen puoli oli jäänyt monilta opiskelematta
ja koska sähköala alkoi nopeasti kehittyä yhä vaativammaksi ammattialaksi, aavisteltiin,
että mikäli tietoa ei hankita, niin kelkasta pudotaan. Kurssi käytiin Raahen
työväenopistolla ja aiheena oli "Käytännön Sähköoppi".
1962
Vuosikokouksessa valittiin uusi puheenjohtaja.
Tämän vastuunalaisen tehtävän sai harteilleen Reino Niittykoski.
Rahastonhoitajaksi valittiin Seppo Laukka.
1963
Joulukuussa -63 kävi liiton edustaja Eino Halonen selvittämässä liiton sen hetkistä
tilannetta osastomme pyynnöstä.
Tässä kokouksessa kävi selville se kylmä tosiasia, että mukavasti käyntiin lähtenyt toiminta
uhkasi lukkiutua rahanpuutteen takia. Myös työnantajapuoli suhtautui penseästi liittomme
toimintaan ja käytti kärkkäästi hyväkseen ns. villejä työtekijöitä. Heille maksettiin
helposti ylikorkeita palkkoja niissä työpisteissä, missä lakolla yritettiin parantaa
koko jäsenistön palkkatasoa. Tämä tilanne näkyi myös osastomme piirissä varsinkin
asennusalalla, mutta heijastui teollisuudenkin piiriin.
Korjattavia asioita oli aivan ruuhkautumiseen asti, mutta neuvotteluissa ei juuri mikään
niistä tahtonut mennä läpi.
1964
Vuodelle -64 valittiin puheenjohtajaksi Gerhard Hellström,
sihteerinä jatkoi Otto Pietilä ja rahastonhoitajana
Pentti Nikola
1965
Vuoden -65 vuosikokouksessa osaston pitkäaikainen sihteeri
Otto Pietilä luovutti sihteerin tehtävät Teuvo Karvoselle.
Rahakirstun avain annettiin Pasi Tarhian hallintaan ja puheenjohtajan
nuija säilyi Gerhard Hellströmin vankoissa käsissä.
Luottamusmiehenä puuhaili vakaasti Olli Hannula.
Tämän vuoden aikana oli osaston piirissä ensimmäinen työtaistelu. Ura-Asennuksen johto
ei ollut lukuisista kehoituksista huolimatta halukas maksamaan pojille kuuluvia urakkasaatavia.
Oli tärkeää, että tässä lakossa saavutettiin vaaditut tavoitteet, vaikka tilanne
rikkurityövoiman käytöstä johtuen olikin osin vaikea.
Oltiin perustamassa Raahen alueelle ammatillista paikallisjärjestöä.
Piirikokouksiin osallistuttiin tunnollisesti ja Oulun osaston täyttäessä 10 vuotta,
käytiin onnittelemassa ja lahjana vietiin puheenjohtajan nuija.
1966
Vuoden -66 aikana toiminta jatkui. Puheenjohtajana jatkoi edelleen
Gerhard Hellström. Sihteeriksi valittiin Kosti Jussinoja
ja rahakirstulle tuli vartijaksi Kaarlo Honkanen. Osasto oli
lmeisesti pikkuhiljaa rikastunut, koskapa suunitelmissa oli erään myytävänä olevan
huvilan osto. Samoin osaston toimesta sai paikallinen jalkapallojoukkue, RTP peliasut.
Rahat asujen ostamista varten tosin kerättiin jäseniltä.
Jäsenmäärä oli kasvanut muuttoliikkeestä huolimatta ja lähenteli jo sataa.
Rautaruukilla oli käynnistynyt toinen rakennusvaihe, mikä
valmistuttuuaan käsittäisi terässulaton ja valssaamon. Raahen idyllisestä, uinuvasta
merenrantakaupungista oli vähitellen muodostumassa kiihkeärytminen teräksen tuotannosta
elävä teollisuuskaupunki, jonka asukkaista jo melkoinen osa sai elantonsa Rautaruukin
teräspatojen ääreltä. Tämä näkyy jo kokouspöytäkirjoista, joissa alkoi näkyä
Rautaruukin sähköasentajien vaatimuksia.
Liiton edustaja Toivo Vainio kävi kevättalvella selvittelemässä työehtosopimusasioita.
Työehtosopimukseen jäsenet eivät olleet tyytyväisiä, vaan totesivat huononnusta
tapahtuneen. Syyspuolella vieraili liitosta Reino Norkko, joka toi jäseniä ilahduttavan
tiedon siitä tosiasiasta, että SAJ ja SAK olivat aikeissa liittyä yhdeksi yhtenäiseksi
keskusjärjestöksi.
Osastolle ostettiin laskukone ja kirjoituskone.
1967
Vuoden -67 alusta erosi osastosta kaksi pitkään toiminnassa mukana ollutta jäsentä.
Arvo Pyhälä ja Herhard Hellström siirtyivät työnjohtotehtäviin,
joten liiton vaihtaminen oli edessä.
Puheenjohtajan nuijan sai käteensä Kaarlo Honkanen, rahavaroja
hoiteli Taisto Järvinen ja sihteerinä kynäili edelleen
Kosti Jussinoja.
1968
Vuoden -68 alusta Rautaruukilla siirryttiin nelikymmentuntiseen
työviikkoon ja sen kyllä huomasi jokainen palkkapussissaan.
1969
Vuodelle -69 lähdettiin päättäväisellä mielellä.
Tammikuun ylimääräisessä kokouksessa
valittiin oikein jäsenhuoltomiehet sähköliikkeisiin ja Rautaruukille.
Puheenjohtajana jatkoi Kaarlo Honkanen, sihteerinä
Tapani Möttönen ja kirstun päälle istui
Teuvo Oravisjärvi.
Jatkovuosikokouksessa 10.3-69 hyväksyttiin mm. SSTL:n neljännen varsinaisen liittokokouksen
vahvistamat säännöt. Yhtenä kohtana näissä sääntömuutoksissa oli siirtyminen jäsenmaksujen
perinnässä prosenttilinjalle.
1.9-69 kiiteltiin Olli Hannulaa tehokkaasta jäsenhankinnasta ja
tunnustuksena tästä hänet valittiin käännyttämään myös masuunin kovapintaiset
sähköasentajat liiton jäseniksi. Masuunilla oli vain yksi järjestäytynyt asentaja.
Vuoden lopussa jäsenmäärä oli 94. Jäsenhuoltoverkosto oli onnistunut
ratkaisu.
Pisteenä iin päälle tuli jo kauan odotettu tieto siitä, että ammattiyhdistysliike oli
yhdistymässä yhdeksi yhtenäiseksi keskusjärjestöksi, SAK:ksi.
1970
Alkoi uusi vuosikymmen 1970, mikä toi tullessaan uudet aatteet ja vaatteetkin.
Puheenjohtajaksi valittiin Teuvo Huotari, sihteeriksi
Raimo Kauhanen ja kassalla istui edellisen vuoden malliin
Teuvo Oravisjärvi. Luottamusmiehen hikistä hommaa hoiteli
Taisto Järvinen.
Osaston jäsenmäärä kasvoi toiselle sadalle ja toiminta alkoi painottua lähes kokonaan
Rautaruukin ympärille.
Rautaruukilla ilmeni eräs ikävä piirre. Muuten eheytyvää ilmapiiriä rikkoivat muutamat
sähköasentajat, jotka kuuluivat metalliliittoon ja kuvittelivat ilmeisesti, että
tämän liiton kautta meidänkin asiat ajettaisiin paremmin.
Elokuussa jouduttiin osastolle valitsemaan uusi puheenjohtaja, koska
Teuvo Huotari muutti Hämeenlinnaan. Valituksi tuli
Niilo Tuomikoski.
Tämä vuosi oli kymmenes toimintavuosi ja yksi juhlaan tähtäävä toimenpide oli oman
lipun hankkiminen osastolle.
Juhlat pidettiin Raahen uudella työväentalolla 13.12.1970
uhla alkoi torvisoittokunnan puhaltamalla kappaleella "Vanhat toverit".
uhlaa kunnioittivat läsnäolollaan yhdeksän kunniavierasta. Heidän joukossaan oli
liittomme silloinen puheenjohtaja Erkki Pohjolainen, joka
vihki osastomme lipun asiaan kuuluvin seremonioin. Pohjolainen jakoi osastomme silloisen
puheenjohtajan Niilo Tuomikosken kanssa liiton viirit ansioituneille
jäsenille. Viirit saivat: Olli Hannula, Pentti Nikola ja Seppo Laukka.
1971
Vuodelle -71 lähdettiin epävarmuuden merkeissä. Helmikuussa alkoi raskaan metallin pitkä lakko.
Paikallisen metalliosaston mukaan sähkötyöt kuuluivat lakon piiriin. Liitonkin puolelta
kehoitettiin yhtymään lakkoon ja niinpä kahden viikon opiskelujakson jälkeen
Rautaruukin sähkömiehet yhtyivät lakkoon. Lakon loputtua ei oman työehtosopimuksemme
solmimisessapäästy helppoon ratkaisuun, vaan oltiin ajautumassa lakkoon toistamiseen.
Lakon alkua siirrettiin Sosiaali- ja Terveysministeriön toimesta kaksi viikkoa ja tällä
aikavälillä sopimus syntyi.
Helmikuun vuosikokouksessa oli puheenjohtajaksi valittu Pauli Anttila
ja rahastonhoitajaksi Arto Hukka. Jatkovuosikokouksessa sihteeriksi
äänestettiin Tapio Tiitto.
Huhtikuun ylimääräisessä kokouksessa kiivaana käydyn keskustelun tuloksena seurasi
puheenjohtajan välitön eronpyyntö. Osasto myönsi eron ja puheenjohtajana jatkoi
varapuheenjohtaja Niilo Tuomikoski vuoden loppuun.
1972
Vuodelle -72 vaihdettiin jälleen puhenjohtajaa, joksi valittiin
Teuvo Sippala. Sihteerin tehtäviä alkoi hoidella Helena Kurttila
ja rahastoa hoitamaan valittiin Olli G Hannula.
Huhtikuun ylimääräisessä kokouksessa pyysi Olli G Hannula eroa
rahastonhoitajan virasta. Ero myönnettiin. Asiaa pohdittiin ja katseet kääntyivät
Helena Kurttilaan. Niin siinä kävi, että Helenalla oli kaksi
vaativaa virkaa koko loppuvuodeksi.
1973
Vuoden -73 vuosikokouksessa valittiin puheenjohtajaksi osaston pitkäaikainen
toiminnan ylläpitäjä Olli G Hannula ja Helena Kurttila urakoi
hyvällä menestyksellä kahdessa virassaan. Opintosihteriksi valittiin
Erkki Filppula, joka panikin tuulemaan.
Järvisen Taisto hoiteli osaston ja työhuonekunnankin
pääluottamusmiehen tehtäviä ja joutui syyspuolella hikoilemaan, kun Rautaruukin
sähköasentajat "unohtivat" yhden työpäivän väliin ja tuosta tuohtuneena
Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä uhkasi oikeudenkäynnillä pientä osastoamme.
Syyspuolella syntyi osastoomme asennusjaosto.
Osastomme jäsenmäärä kasvoi vuoden aikana mukavasti ja lähenteli jo
200:a.
Poliittinen toiminta oli hyväksytty liiton piirissä ja alkoi heijastella myös osastomme
toiminnoissa, mikä ei aina ollut hyväksi, vaan monesti yksinkertainenkin asia alkoi
mutkistua.
1974
Vuodelle -74 valittiin nuijan varteen Martti Heinonen ja
sihteeriksi Matti Hyvärinen. Rahakirstua vartioi jo totutulla rutiinilla
Helena Kurttila. Tästä vuodesta kehittyi oikein työturvallisuuden ja työsuojelun
teemavuosi.
Yhteisen vapaa-ajanviettopaikan hankinta oli jälleen kerran hautautunut arkistoon, mutta uutta
ajattelemisen aihetta antoi syyskuun kokouksessa vieraillut liittomme puheenjohtaja
Vilho Pekkonen. Nimittäin Sähköliitolla oli tarkoituksena tulla
yhtenä rahoittajana mukaan Kummatin alueelle rakennettavaan kolmikerroksiseen
asuintaloon ja tämän rakennuksen alakerrasta oli osastolla mahdollisuus hankkia
kokoustilat. Lukuisten keskustelujen jälkeen hankkeeseen päätettiin lähteä mukaan.
1975
Vuoden -75 aikana urheiltiin ennätysmäärä. Puheenjohtaja oli taas kerran vaihtunut,
Heinosen Martin tilalle tuli Veikko Korhonen.
Touko-kesäkuun vaihteessa järjesti osastomme kaksipäiväiset kaivoksia ja
metallurgisia laitoksia koskevat retkeilypäivät, jotka antoivat oman värinsä vuoden
tapahtumiin.
Joulukuussa täytti osastomme 15 vuotta, mutta tämä ei antanut juhlimiseen aihetta.
Osaston jäsenmäärä oli jatkuvasti kasvusuunnassa, ollen vuoden lopussa
250
1976
Vuoden -76 vuosikokouksessa valittiin edelleen puheenjohtajaksi
Veikko Korhonen, sihteeriksi Helge Pöyhönen ja
rahastonhoitajaksi Helena Kurttila.
Tämän vuoden ja vuosikymmenen tärkein tapahtuma osastollemme oli lopultakin kauan
vireillä olleen asuintalon rakentamispäätös Kummatin Hakaan ja se, että monien pitkien
kokousten jälkeen päädyttiin hankkimaan osastolle toimitilat tästä rakennuksesta.
1977
Vuoden -77 tammikuun toimikunnan kokouksessa laadittiin laina-anomus SSTL:lle Asunto oy
Aisapolku 3 kerhohuoneen E1 osakkeiden ostamista varten.
Veikko Korhonen, Helge Pöyhönen ja Helena Kurttila jatkoivat
edelleen tehtävissään.
Osaston toiminnassa lama ja osittain poliittiset kiistat näkyivät selvästi. Osanotto
kokouksiin oli kovin laimeaa.
Asennusjaosto sai kunnian pitää ensimmäisenä oman palaverinsa uusissa kokoustiloissa ja
mielet olivat korkealla. Olihan asennusjaosto sanonut oman painavan sanansa hankkeen
puolesta.
Vuoden lopussa oli osaston jäsenmäärä 359.
1978
Vuoden -78 helmikuun 19.päivä oli vuosikokouspäivä ja samalla osaston toimitilojen
vihkiäispäivä. Onnittelijoiden joukosssa oli mm. liiton pj.
Vilho Pekkonen, Vasaman toimittaja Jouko Erkkola ja
Oulun piiristä pj. Osmo Kangas, sihteeri
Martti Luojumäki, sekä Oulun osasto 1:n edustajia.
Lämminhenkisen ja osin hauskan juhlan jälkeen pidettiin vuosikokous.
Henkilövalinnoissa ei tapahtunut suurempia muutoksia.
Lama koetetli edelleen osaston toimintaa. Asennuspuolella työttömyys ja pakkolomautukset
koskettivat yli 50% jaoston jäsenistä vuoden aikana.
RR:lla oli tuotannon kaksinkertaistaminen saatu päätökseen ja siirrytty tiukan budjetin
linjoille. Työhuonekunnan käymistä pitkistä neuvotteluista huolimatta ei konepajakoulusta
valmistuneille sähköasentajille ollut jokaiselle näkyvissä ammattia vastaavaa työtä, vaan
heille tarjottiin töitä prosessista.
Lamasta huolimatta vuoden aikana urheiltiin. Käytiin talvipäivillä Kuopiossa. Pojat
hiihtivätkin kärkisijoille, mutta saivat ikäväkseen todeta, että matkarahat oli
varastettu pukusuojasta hiihdon aikana. Kuopion osasto lainasi matkarahat, ettei poikien
tarvinnut lähteä hiihdellen kotia kohti.
1979
Vuoden -79 helmikuun vuosikokouksessa valittiin edelleen puheenjohtajaksi
Veikko Korhonen, sihteeriksi Helge Pöyhönen ja
rahastonhoitajaksi Helena Kurttila. Liitosta vieraili
Toivo Vainio. Puheessaan hän kosketteli työehtosopimusratkaisua ja liiton sisäisiä asioita,
joista suhteellisen vaalitavan järjestäminen puhututti osastoa.
Laman hiljalleen väistyessä tuli myös osaston toimintaan enemmän elämää.
Huhtikuussa kävi liittomme tuomari Seppo Salisma
pitämässä kansantajuisen kurssin
"Yhteistoiminnasta Yrityksissä".
Rautaruukilla kehittyi palkkaerimielisyyksistä neljä päivää kestänyt lakon poikanen ja
taas kerran havaittiin kuinka helppo on aloittaa lakko, mutta kuinka vaikea se on
kunniakkaasti lopettaa.
1980
Tämän kuluvan vuoden, 1980 vuosikokous, pidettiin Asunto Oy Aisapolun kokoustilassa
helmikuun 24 p:nä. Puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Veikko Korhonen,
samoin sihteeriksi Helge Pöyhönen. Rahastoa pitkään
esimerkillisesti hoitanut Helena Kurttila luovutti hommat
Matti Hyväriselle
Tämä vuosi oli myös liittokokousvuosi. Liittokokousedustajista ei kevättalvella päästy
yksimielisyyteen, niinpä henkilöistä jouduttiin äänestämään. äänestyksen tuloksena
Kansandemokraatit veivät koko potin niukasti. Raahen osastoa edustivat liittokokouksessa
Tapio Kesti, Veli-Matti Kytölä ja Lasse Piilinen.
Viettäessämme nyt osastomme 20-vuotisjuhlaa voimme todeta, että nämä kaksi vuosikymmentä
voidaan jakaa kahteen osaan. 60-luvulla tavallaan kartoitettiin ne päämäärät joihin olisi
pitänyt päästä ja toisella vuosikymmenellä nämä päämäärät lähes saavutettiin.
Osastomme toiminnassa on alusta alkaen ollut vaikeutena heikko osallistuminen kokouksiin.
Lieneekö syynä ollut "pohjalaanen" nurkkapatrioottisuus vai onko osasto osannut valita
toimikunnan niin, että sen päätökset ovat tyydyttäneet koko jäsenistöä? Tuskinpa. Liika
politikointi näissä ympyröissä on kyllä huomattu yhdeksi toimintaa hajoittavaksi
tekijäksi.
Jos nuoret kuvittelevat, että asiat rullaavat omalla painollaan, he kyllä erehtyvät. Mikäli
näin olisikin, tarvitaan toimintaa myös ylläpitämään näitä saavutettuja tavoitteita.
Passiivisuus murentaa rautaisenkin jalusta.
Historiikin naputellut lyhennellen alkuperäisestä Olavi Alatalo.
(alkuperäinen historiikki Helge Pöyhösen käsialaa)