Osaston 094 logo

Etusivu: Yleistiedot

Tervetuloa Raahen Sähkömiesten uusille kotisivuille

Historiaa

Oli joulukuun 14.päivä 1960, kun Raahen Työväentalolle oli kokoontunut yhdeksän päättäväistä sähköasentajaa perustamaan alueelle omaa osastoa.
Tähän oli varmaankin antanut yhden kimmokkeen näkyvissä oleva Raahen tuleva kehitys. Olihan jo tiedossa, että Saloisten entisen sataman ja markkinapaikan lähistölle tullaan rakentamaan rautatehdas.


Näin alkaa osaston 20-vuotisjuhlaa varten tehty historiikki 1980. Otteita historiikista vähän joka vuodelta.


14.12.1960

Tässä perustavassa kokouksessa toimi puheenjohtajana Arvo Pyhälä ja sihteerinä Kullervo Niva.
Kokouksessa kuultiin SSTL:n edustajan Antero Kiviharjun selostus viisi vuotta aikaisemmin perustetun liiton toiminnasta ja niistä tarpeista, jotka johtivat oman liiton syntymiseen.
Selostuksen pohjalta virisi vilkas keskustelu, jonka tuloksena päätettiin perustaa Raahen sähkötyöntekijöille oma osasto.
Osastolle hyväksyttiin nimi Raahen Sähkömiehet r.y.
Osaston puheenjohtajaksi valittiin Kullervo Niva.
Toimikuntaan tulivat seuraavat jäsenet: Otto Pietilä, Pentti Nikola, Arvo Pyhälä ja Olli Hannula.
Varalle toimikuntaan valittiin Seppo Laukka, Seppo Siponen, Seppo Laurila ja Pentti Härkönen.
Välittömästi kokouksen jälkeen kokoontui toimikunta valitsemaan keskuudestaan osastolle toimihenkilöt.
Varapuheenjohtajaksi valittiin Arvo Pyhälä, sihteeriksi Otto Pietilä ja rahastonhoitajaksi Pentti Nikola.
Näiden henkilöiden johtamana lähdettiin luotsaamaan Raahen Sähkömiehet r.y:n tulevaa toimintaa kohti niitä päämääriä, jotka kangastelivat jäsenistön mielissä vielä utuisina haaveina.

1961

Kesäkuussa pidettiin ensimmäinen vaalikokouskin.
Kysymys oli SSTL:n liittymisestä joko SAJ:n, SAK:n tai pysymisestä kokonaan näiden järjestöjen ulkopuolella.
Vaalikokouksen tuloksena jäsenistä seitsemän kannatti liittymistä SAJ:n, neljä kannatti SAK:n ja yksi kannatti pysymistä kokonaan näiden järjestöjen ulkopuolella.
Opintotoimintakin saatiin vireille Arvo Pyhälän toimiessa opintojen puuhamiehenä. Opiskelun aiheina eivät tuohon aikaan olleet vielä niinkään ay-toimintaan liittyvät aineet vaan tärkeämmäksi koettiin ammattia koskevat opintoaineet. Tuohon aikaanhan suurin osa ei ollut saanut ammatillista koulutusta, vaan tiedot oli hankittu käytännön työelämässä. Niinpä sähköalan teoreettinen puoli oli jäänyt monilta opiskelematta ja koska sähköala alkoi nopeasti kehittyä yhä vaativammaksi ammattialaksi, aavisteltiin, että mikäli tietoa ei hankita, niin kelkasta pudotaan. Kurssi käytiin Raahen työväenopistolla ja aiheena oli "Käytännön Sähköoppi".

1962

Vuosikokouksessa valittiin uusi puheenjohtaja.
Tämän vastuunalaisen tehtävän sai harteilleen Reino Niittykoski.
Rahastonhoitajaksi valittiin Seppo Laukka.

1963

Joulukuussa -63 kävi liiton edustaja Eino Halonen selvittämässä liiton sen hetkistä tilannetta osastomme pyynnöstä.
Tässä kokouksessa kävi selville se kylmä tosiasia, että mukavasti käyntiin lähtenyt toiminta uhkasi lukkiutua rahanpuutteen takia. Myös työnantajapuoli suhtautui penseästi liittomme toimintaan ja käytti kärkkäästi hyväkseen ns. villejä työtekijöitä. Heille maksettiin helposti ylikorkeita palkkoja niissä työpisteissä, missä lakolla yritettiin parantaa koko jäsenistön palkkatasoa. Tämä tilanne näkyi myös osastomme piirissä varsinkin asennusalalla, mutta heijastui teollisuudenkin piiriin.
Korjattavia asioita oli aivan ruuhkautumiseen asti, mutta neuvotteluissa ei juuri mikään niistä tahtonut mennä läpi.

1964

Vuodelle -64 valittiin puheenjohtajaksi Gerhard Hellström, sihteerinä jatkoi Otto Pietilä ja rahastonhoitajana Pentti Nikola

1965

Vuoden -65 vuosikokouksessa osaston pitkäaikainen sihteeri Otto Pietilä luovutti sihteerin tehtävät Teuvo Karvoselle.
Rahakirstun avain annettiin Pasi Tarhian hallintaan ja puheenjohtajan nuija säilyi Gerhard Hellströmin vankoissa käsissä.
Luottamusmiehenä puuhaili vakaasti Olli Hannula.
Tämän vuoden aikana oli osaston piirissä ensimmäinen työtaistelu. Ura-Asennuksen johto ei ollut lukuisista kehoituksista huolimatta halukas maksamaan pojille kuuluvia urakkasaatavia. Oli tärkeää, että tässä lakossa saavutettiin vaaditut tavoitteet, vaikka tilanne rikkurityövoiman käytöstä johtuen olikin osin vaikea.
Oltiin perustamassa Raahen alueelle ammatillista paikallisjärjestöä.
Piirikokouksiin osallistuttiin tunnollisesti ja Oulun osaston täyttäessä 10 vuotta, käytiin onnittelemassa ja lahjana vietiin puheenjohtajan nuija.

1966

Vuoden -66 aikana toiminta jatkui. Puheenjohtajana jatkoi edelleen Gerhard Hellström. Sihteeriksi valittiin Kosti Jussinoja ja rahakirstulle tuli vartijaksi Kaarlo Honkanen. Osasto oli ilmeisesti pikkuhiljaa rikastunut, koskapa suunitelmissa oli erään myytävänä olevan huvilan osto. Samoin osaston toimesta sai paikallinen jalkapallojoukkue, RTP peliasut. Rahat asujen ostamista varten tosin kerättiin jäseniltä.
Jäsenmäärä oli kasvanut muuttoliikkeestä huolimatta ja lähenteli jo sataa. Rautaruukilla oli käynnistynyt toinen rakennusvaihe, mikä valmistuttuuaan käsittäisi terässulaton ja valssaamon. Raahen idyllisestä, uinuvasta merenrantakaupungista oli vähitellen muodostumassa kiihkeärytminen teräksen tuotannosta elävä teollisuuskaupunki, jonka asukkaista jo melkoinen osa sai elantonsa Rautaruukin teräspatojen ääreltä. Tämä näkyy jo kokouspöytäkirjoista, joissa alkoi näkyä Rautaruukin sähköasentajien vaatimuksia.
Liiton edustaja Toivo Vainio kävi kevättalvella selvittelemässä työehtosopimusasioita. Työehtosopimukseen jäsenet eivät olleet tyytyväisiä, vaan totesivat huononnusta tapahtuneen. Syyspuolella vieraili liitosta Reino Norkko, joka toi jäseniä ilahduttavan tiedon siitä tosiasiasta, että SAJ ja SAK olivat aikeissa liittyä yhdeksi yhtenäiseksi keskusjärjestöksi.
Osastolle ostettiin laskukone ja kirjoituskone.

1967

Vuoden -67 alusta erosi osastosta kaksi pitkään toiminnassa mukana ollutta jäsentä. Arvo Pyhälä ja Herhard Hellström siirtyivät työnjohtotehtäviin, joten liiton vaihtaminen oli edessä.
Puheenjohtajan nuijan sai käteensä Kaarlo Honkanen, rahavaroja hoiteli Taisto Järvinen ja sihteerinä kynäili edelleen Kosti Jussinoja.

1968

Vuoden -68 alusta Rautaruukilla siirryttiin nelikymmentuntiseen työviikkoon ja sen kyllä huomasi jokainen palkkapussissaan.

1969

Vuodelle -69 lähdettiin päättäväisellä mielellä.
Tammikuun ylimääräisessä kokouksessa valittiin oikein jäsenhuoltomiehet sähköliikkeisiin ja Rautaruukille.
Puheenjohtajana jatkoi Kaarlo Honkanen, sihteerinä Tapani Möttönen ja kirstun päälle istui Teuvo Oravisjärvi.
Jatkovuosikokouksessa 10.3-69 hyväksyttiin mm. SSTL:n neljännen varsinaisen liittokokouksen vahvistamat säännöt. Yhtenä kohtana näissä sääntömuutoksissa oli siirtyminen jäsenmaksujen perinnässä prosenttilinjalle.
1.9-69 kiiteltiin Olli Hannulaa tehokkaasta jäsenhankinnasta ja tunnustuksena tästä hänet valittiin käännyttämään myös masuunin kovapintaiset sähköasentajat liiton jäseniksi. Masuunilla oli vain yksi järjestäytynyt asentaja.
Vuoden lopussa jäsenmäärä oli 94. Jäsenhuoltoverkosto oli onnistunut ratkaisu.
Pisteenä iin päälle tuli jo kauan odotettu tieto siitä, että ammattiyhdistysliike oli yhdistymässä yhdeksi yhtenäiseksi keskusjärjestöksi, SAK:ksi.

1970

Alkoi uusi vuosikymmen 1970, mikä toi tullessaan uudet aatteet ja vaatteetkin.
Puheenjohtajaksi valittiin Teuvo Huotari, sihteeriksi Raimo Kauhanen ja kassalla istui edellisen vuoden malliin Teuvo Oravisjärvi. Luottamusmiehen hikistä hommaa hoiteli Taisto Järvinen.
Osaston jäsenmäärä kasvoi toiselle sadalle ja toiminta alkoi painottua lähes kokonaan Rautaruukin ympärille.
Rautaruukilla ilmeni eräs ikävä piirre. Muuten eheytyvää ilmapiiriä rikkoivat muutamat sähköasentajat, jotka kuuluivat metalliliittoon ja kuvittelivat ilmeisesti, että tämän liiton kautta meidänkin asiat ajettaisiin paremmin.
Elokuussa jouduttiin osastolle valitsemaan uusi puheenjohtaja, koska Teuvo Huotari muutti Hämeenlinnaan. Valituksi tuli Niilo Tuomikoski.
Tämä vuosi oli kymmenes toimintavuosi ja yksi juhlaan tähtäävä toimenpide oli oman lipun hankkiminen osastolle.
Juhlat pidettiin Raahen uudella työväentalolla 13.12.1970
Juhla alkoi torvisoittokunnan puhaltamalla kappaleella "Vanhat toverit".
Juhlaa kunnioittivat läsnäolollaan yhdeksän kunniavierasta. Heidän joukossaan oli liittomme silloinen puheenjohtaja Erkki Pohjolainen, joka vihki osastomme lipun asiaan kuuluvin seremonioin. Pohjolainen jakoi osastomme silloisen puheenjohtajan Niilo Tuomikosken kanssa liiton viirit ansioituneille jäsenille. Viirit saivat: Olli Hannula, Pentti Nikola ja Seppo Laukka.

1971

Vuodelle -71 lähdettiin epävarmuuden merkeissä. Helmikuussa alkoi raskaan metallin pitkä lakko. Paikallisen metalliosaston mukaan sähkötyöt kuuluivat lakon piiriin. Liitonkin puolelta kehoitettiin yhtymään lakkoon ja niinpä kahden viikon opiskelujakson jälkeen Rautaruukin sähkömiehet yhtyivät lakkoon. Lakon loputtua ei oman työehtosopimuksemme solmimisessapäästy helppoon ratkaisuun, vaan oltiin ajautumassa lakkoon toistamiseen. Lakon alkua siirrettiin Sosiaali- ja Terveysministeriön toimesta kaksi viikkoa ja tällä aikavälillä sopimus syntyi.
Helmikuun vuosikokouksessa oli puheenjohtajaksi valittu Pauli Anttila ja rahastonhoitajaksi Arto Hukka. Jatkovuosikokouksessa sihteeriksi äänestettiin Tapio Tiitto.
Huhtikuun ylimääräisessä kokouksessa kiivaana käydyn keskustelun tuloksena seurasi puheenjohtajan välitön eronpyyntö. Osasto myönsi eron ja puheenjohtajana jatkoi varapuheenjohtaja Niilo Tuomikoski vuoden loppuun.

1972

Vuodelle -72 vaihdettiin jälleen puhenjohtajaa, joksi valittiin Teuvo Sippala. Sihteerin tehtäviä alkoi hoidella Helena Kurttila ja rahastoa hoitamaan valittiin Olli G Hannula.
Huhtikuun ylimääräisessä kokouksessa pyysi Olli G Hannula eroa rahastonhoitajan virasta. Ero myönnettiin. Asiaa pohdittiin ja katseet kääntyivät Helena Kurttilaan. Niin siinä kävi, että Helenalla oli kaksi vaativaa virkaa koko loppuvuodeksi.

1973

Vuoden -73 vuosikokouksessa valittiin puheenjohtajaksi osaston pitkäaikainen toiminnan ylläpitäjä Olli G Hannula ja Helena Kurttila urakoi hyvällä menestyksellä kahdessa virassaan. Opintosihteriksi valittiin Erkki Filppula, joka panikin tuulemaan.
Järvisen Taisto hoiteli osaston ja työhuonekunnankin pääluottamusmiehen tehtäviä ja joutui syyspuolella hikoilemaan, kun Rautaruukin sähköasentajat "unohtivat" yhden työpäivän väliin ja tuosta tuohtuneena Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä uhkasi oikeudenkäynnillä pientä osastoamme.
Syyspuolella syntyi osastoomme asennusjaosto.
Osastomme jäsenmäärä kasvoi vuoden aikana mukavasti ja lähenteli jo 200:a.
Poliittinen toiminta oli hyväksytty liiton piirissä ja alkoi heijastella myös osastomme toiminnoissa, mikä ei aina ollut hyväksi, vaan monesti yksinkertainenkin asia alkoi mutkistua.

1974

Vuodelle -74 valittiin nuijan varteen Martti Heinonen ja sihteeriksi Matti Hyvärinen. Rahakirstua vartioi jo totutulla rutiinilla Helena Kurttila. Tästä vuodesta kehittyi oikein työturvallisuuden ja työsuojelun teemavuosi.
Yhteisen vapaa-ajanviettopaikan hankinta oli jälleen kerran hautautunut arkistoon, mutta uutta ajattelemisen aihetta antoi syyskuun kokouksessa vieraillut liittomme puheenjohtaja Vilho Pekkonen. Nimittäin Sähköliitolla oli tarkoituksena tulla yhtenä rahoittajana mukaan Kummatin alueelle rakennettavaan kolmikerroksiseen asuintaloon ja tämän rakennuksen alakerrasta oli osastolla mahdollisuus hankkia kokoustilat. Lukuisten keskustelujen jälkeen hankkeeseen päätettiin lähteä mukaan.

1975

Vuoden -75 aikana urheiltiin ennätysmäärä. Puheenjohtaja oli taas kerran vaihtunut, Heinosen Martin tilalle tuli Veikko Korhonen. Touko-kesäkuun vaihteessa järjesti osastomme kaksipäiväiset kaivoksia ja metallurgisia laitoksia koskevat retkeilypäivät, jotka antoivat oman värinsä vuoden tapahtumiin.
Joulukuussa täytti osastomme 15 vuotta, mutta tämä ei antanut juhlimiseen aihetta.
Osaston jäsenmäärä oli jatkuvasti kasvusuunnassa, ollen vuoden lopussa 250

1976

Vuoden -76 vuosikokouksessa valittiin edelleen puheenjohtajaksi Veikko Korhonen, sihteeriksi Helge Pöyhönen ja rahastonhoitajaksi Helena Kurttila.
Tämän vuoden ja vuosikymmenen tärkein tapahtuma osastollemme oli lopultakin kauan vireillä olleen asuintalon rakentamispäätös Kummatin Hakaan ja se, että monien pitkien kokousten jälkeen päädyttiin hankkimaan osastolle toimitilat tästä rakennuksesta.

1977

Vuoden -77 tammikuun toimikunnan kokouksessa laadittiin laina-anomus SSTL:lle Asunto oy Aisapolku 3 kerhohuoneen E1 osakkeiden ostamista varten.
Veikko Korhonen, Helge Pöyhönen ja Helena Kurttila jatkoivat edelleen tehtävissään.
Osaston toiminnassa lama ja osittain poliittiset kiistat näkyivät selvästi. Osanotto kokouksiin oli kovin laimeaa.
Asennusjaosto sai kunnian pitää ensimmäisenä oman palaverinsa uusissa kokoustiloissa ja mielet olivat korkealla. Olihan asennusjaosto sanonut oman painavan sanansa hankkeen puolesta.
Vuoden lopussa oli osaston jäsenmäärä 359.

1978

Vuoden -78 helmikuun 19.päivä oli vuosikokouspäivä ja samalla osaston toimitilojen vihkiäispäivä. Onnittelijoiden joukosssa oli mm. liiton pj. Vilho Pekkonen, Vasaman toimittaja Jouko Erkkola ja Oulun piiristä pj. Osmo Kangas, sihteeri Martti Luojumäki, sekä Oulun osasto 1:n edustajia.
Lämminhenkisen ja osin hauskan juhlan jälkeen pidettiin vuosikokous. Henkilövalinnoissa ei tapahtunut suurempia muutoksia.
Lama koetetli edelleen osaston toimintaa. Asennuspuolella työttömyys ja pakkolomautukset koskettivat yli 50% jaoston jäsenistä vuoden aikana.
RR:lla oli tuotannon kaksinkertaistaminen saatu päätökseen ja siirrytty tiukan budjetin linjoille. Työhuonekunnan käymistä pitkistä neuvotteluista huolimatta ei konepajakoulusta valmistuneille sähköasentajille ollut jokaiselle näkyvissä ammattia vastaavaa työtä, vaan heille tarjottiin töitä prosessista.
Lamasta huolimatta vuoden aikana urheiltiin. Käytiin talvipäivillä Kuopiossa. Pojat hiihtivätkin kärkisijoille, mutta saivat ikäväkseen todeta, että matkarahat oli varastettu pukusuojasta hiihdon aikana. Kuopion osasto lainasi matkarahat, ettei poikien tarvinnut lähteä hiihdellen kotia kohti.

1979

Vuoden -79 helmikuun vuosikokouksessa valittiin edelleen puheenjohtajaksi Veikko Korhonen, sihteeriksi Helge Pöyhönen ja rahastonhoitajaksi Helena Kurttila. Liitosta vieraili Toivo Vainio. Puheessaan hän kosketteli työehtosopimusratkaisua ja liiton sisäisiä asioita, joista suhteellisen vaalitavan järjestäminen puhututti osastoa.
Laman hiljalleen väistyessä tuli myös osaston toimintaan enemmän elämää.
Huhtikuussa kävi liittomme tuomari Seppo Salisma pitämässä kansantajuisen kurssin "Yhteistoiminnasta Yrityksissä".
Rautaruukilla kehittyi palkkaerimielisyyksistä neljä päivää kestänyt lakon poikanen ja taas kerran havaittiin kuinka helppo on aloittaa lakko, mutta kuinka vaikea se on kunniakkaasti lopettaa.

1980

Tämän kuluvan vuoden, 1980 vuosikokous, pidettiin Asunto Oy Aisapolun kokoustilassa helmikuun 24 p:nä. Puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Veikko Korhonen, samoin sihteeriksi Helge Pöyhönen. Rahastoa pitkään esimerkillisesti hoitanut Helena Kurttila luovutti hommat Matti Hyväriselle
Tämä vuosi oli myös liittokokousvuosi. Liittokokousedustajista ei kevättalvella päästy yksimielisyyteen, niinpä henkilöistä jouduttiin äänestämään. Äänestyksen tuloksena Kansandemokraatit veivät koko potin niukasti. Raahen osastoa edustivat liittokokouksessa Tapio Kesti, Veli-Matti Kytölä ja Lasse Piilinen.
Viettäessämme nyt osastomme 20-vuotisjuhlaa voimme todeta, että nämä kaksi vuosikymmentä voidaan jakaa kahteen osaan. 60-luvulla tavallaan kartoitettiin ne päämäärät joihin olisi pitänyt päästä ja toisella vuosikymmenellä nämä päämäärät lähes saavutettiin.
Osastomme toiminnassa on alusta alkaen ollut vaikeutena heikko osallistuminen kokouksiin. Lieneekö syynä ollut "pohjalaanen" nurkkapatrioottisuus vai onko osasto osannut valita toimikunnan niin, että sen päätökset ovat tyydyttäneet koko jäsenistöä? Tuskinpa. Liika politikointi näissä ympyröissä on kyllä huomattu yhdeksi toimintaa hajoittavaksi tekijäksi.
Jos nuoret kuvittelevat, että asiat rullaavat omalla painollaan, he kyllä erehtyvät. Mikäli näin olisikin, tarvitaan toimintaa myös ylläpitämään näitä saavutettuja tavoitteita. Passiivisuus murentaa rautaisenkin jalusta.


Historiikin naputellut lyhennellen alkuperäisestä Olavi Alatalo.
(alkuperäinen historiikki Helge Pöyhösen käsialaa)